Ajankohtaista

Järvien pinnat ovat sateisen syksyn jäljiltä poikkeuksellisen korkealla. Pienillä järvillä ollaan kevättulvakorkeuksissa ja suurilla järvillä lähestytään niitä.

Mallasveden ja Pälkäneveden pinta on 40 senttimetriä korkeammalla kuin vuosi sitten ja 30 senttimetriä korkeammalla kuin marraskuun puolivälissä keskimäärin. Myös Kukkia on parikymmentä senttimetriä ajankohdan keskivertolukemia korkeammalla. Sateita on tullut niin runsaasti, että pintojen ennustetaan nousevan parin viikon aikana vielä reilut kymmenen senttimetriä.

Rehevöityneen järven toipuminen ottaa aikaa. Vesienhoidon tulokset näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen.

Aitoon ja Vuolijoen välissä sijaitsevalla Pitkäjärvellä havahduttiin rehevöitymiseen 1990-luvulla.

– Lumme, ulpukka ja muu vesikasvillisuus valtasi järvenselät niin, ettei edes selällä tahtonut päästä soutamaan tai kalastamaan, Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Puhakka kertoo.

Latvavesien järvet saavat vetensä ja ravinteensa ympäröivältä valuma-alueelta. Pälkäneellä siitä valtaosa on metsää.

Metsien ravinne- ja kiintoainekuormituksesta suurin osa on luonnonhuuhtoumaa. Sitä tapahtuu, vaikkei metsiä hakattaisi, raivattaisi tai lannoitettaisi.

– Mitä enemmän metsässä kulkee vesiä, sitä enemmän sen mukana kulkeutuu kiintoainetta ja ravinteita. Metsävedet myös happamoittavat vesistöjä, metsänhoidon vesiensuojelukeinoja Kotiranta kuntoon -kurssilla esitellyt Jouko Potila sanoo.

Kotiranta kuntoon -kurssilla kuultiin innostava menestystarina Urjalasta. Järven valuma-alueelle suunnitellaan rakennettavan 11 lintukosteikkoa, joiden avulla pienennetään järveä rehevöittävää ravinnekuormitusta. Osaa rahoituspäätöksistä vielä odotellaan ja osa hakemuksista on jo hyväksytty.

Forssan rajalla sijaitsevan Kokonjärven ranta-asukkaat huolestuivat kymmenen vuotta sitten mökkijärvensä tilasta. Peltojen ja soiden ympäröimästä matalasta järvestä mitattiin korkeita fosforipitoisuuksia.

– Meidän kaikki pellot ovat tällä hetkellä kasvipeitteisiä, ja sellaisiksi ne taitavat jäädäkin, ikkunaa rummuttavaa syyssadetta katseleva Jarmo Oesch sanoo.

Sateet huuhtovat vähemmän ravinteita syksyllä vihreiksi jäävistä pelloista. Siitä hyötyvät sekä viljelijät että vesistöt: arvokkaat ravinteet pysyvät pellossa kasvien käytössä.

Syksyn runsaat sateet ovat nostaneet pienten järvien pinnat lähes kevään tulvakorkeuksiin. Myös suurissa järvissä pinnankorkeus jatkaa nousuaan.

Kukkian ja Mallasveden pinnat ovat nousseet syyskuusta noin kymmenellä senttimetrillä, vaikka yleensä ne laskevat lokakuun lopulle saakka. Vettä on tullut niin paljon, että Kukkian pinnan ennustetaan nousevan vielä muutamalla sentillä ja Mallasveden pinnan lähes kymmenellä sentillä. Marraskuun alussa pintojen ennakoidaan olevan jopa 30 senttimetriä ajankohdan keskiarvolukemia korkeammalla.

Sadevesikaivot eivät ole roskiksia, vaan suora putki lähijärveen. Onkkaalanraitille heitetyt tupakantumpit päätyvät suoraan Kostianvirran kalojen suihin ja Pakanrannan uimavesiin. Hulevesiä ei johdeta jätevedenpuhdistamolle, koska niistä kertyvä vesimäärä haittaisi puhdistamon toimintaa.

Kun Pitkäjärven ranta-asukkaat kohtaavat, siirrytään nopeasti yhteiseen puheenaiheeseen.

– Meidän laiturin vierestä voisi niittää reilummin, Merja Viitanen vinkkaa Veikko Hoppulalle.

Vesikasvillisuus levittäytyy niin, että vapaan veden kaistale on käynyt turhan kapeaksi. Tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin järven selkääkin peitti tasainen, lähes läpipääsemätön lehtimatto.

Ranta-asutus on Pälkäneen järvien toiseksi suurin ravinnelähde. Esimerkiksi Kukkialla haja-asutus aiheuttaa lähes yhtä suuren fosforikuormituksen kuin maanviljely. Fosfori rehevöittää järviä ja ruokkii sinileviä.