Uutiset

– Varstasaran tunnistaa nuokkuvista tähkistä, Tuomo Kuitunen esittelee Vehkosuolta Urkanjärveen laskevan ojan penkereellä kasvavaa saraa.

Vuosikymmenet kasvillisuutta kartoittanut Kuitunen on aiemmin löytänyt varstasaraa vain 11 paikasta Luopioisten alueella. Se ei ole suojeltu, mutta harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa.

Ojan varteen on suunniteltu kaksitasouomaa. Sen kaivaminen tuhoaisi harvinaisen kasvin.

Viikonlopun ukkoset toivat reilusti vettä Rautajärvelle. Alkuviikosta Joonas Keräsen kaivinkone painui mahaa myöten Pikkusuon entisen pellon multaiseen maahan.

– Toisaalta penkat tiivistyvät paremmin, kun maa on kosteaa, valvoja Martti Lautala huomauttaa.

Mutaskulman ja Kilpijärven välissä sijaitsevalle Pikkusuolle rakennetaan kosteikko, jossa Laipasta alkunsa saavan Sirinojan vesi viivähtää ja veden mukanaan kuljettama ravinteikas kiintoaine laskeutuu.

Rautajärvellä on käynnistynyt kahden kunnostuskohteen rakentaminen. Joonas Keränen ja Tuomas Laine aloittivat kesäkuun lopussa työt Kilpijärven ja Mutaskulman välissä sijaitsevalla Pikkusuolla. Alueelle rakennetaan kosteikko, jossa Sirinojan vesi viivähtää ja sen mukanaan kuljettama aines laskeutuu.

Pikkusuon kosteikon yläpuolelle Kilpijärvelle rakennetaan sen jälkeen pienempi kosteikko ja alapuolelle laskeutusallas ja kosteikko.

Syksyllä 2024 valmistuneiden Kortteenpohjan kosteikoiden yläpuolelle rakennettiin laskeutusallas, jossa metsästä kertyvät vedet viivähtävät ennen Tuppiojaa. Altaaseen upotetaan tiistaina 23.6. puunippuja, joiden avulla pyritään vähentämään järveä tummentavaa humuskuormitusta.

Metsä Groupin luontohankkeiden rahoitusohjelmasta on myönnetty apuraha Aito Suvi ry:n kosteikoiden rakentamiseen ja hoitoon.

Uusi kosteikko rakennetaan Rautajärven Kantolanlahdelle. Kantolanlahti kärsii rehevöitymisestä ja vähäisestä veden vaihtumisesta, minkä vuoksi Herninsalmi ruopataan elo-syyskuussa. Sen jälkeen rakennettava kosteikko vähentää lahdelle päätyvää ravinnekuormitusta.

Kukkia-seminaari keräsi seuratalon täydeltä väkeä kuulemaan Kukkian sääksistä ja ormiosta sekä veden tummumisen vaikutuksista.

– Toivottavasti jokainen saa eväitä siihen, mitä voi itse tehdä rannoilla. Toiminta on paras tapa vähentää ilmasto- ja luontoahdistusta, Kukkian luontokeskuksen puolesta päivän avannut Leena Ilmoila sanoi.

Järvien rehevöitymiskehitystä on seurattu ja torjuttu yli 50 vuotta. Pistekuormitus saatiin kuriin, kun teollisuuden ja asutuksen jätevedet ohjattiin puhdistamoille. Sen sijaan valuma-alueelta kertyvä hajakuormitus ei ole vähentynyt.

Valuma-alueelta päätyy järviin rehevöittävien ravinteiden lisäksi myös vettä tummentavaa orgaanista ainesta. Tummumisongelmaan on havahduttu vasta viime aikoina.

Pieni rasia kiertää kädestä käteen. Kukkia-seminaarin kävijät tarkastelevat vedessä kelluvaa hentoa kasvia ja ottavat siitä kuvia.

– Hain Luopioisten uimarannan vedessä kelluneen ormion aamulla, Tuomo Kuitunen kertoo.

Se on helpoin paikka nähdä kasviharvinaisuus, joka ei kasva Suomessa missään muualla kuin Kukkialla. Vaatimattoman ja hennon vesisaniaisen tunnistaminen vaatii kuitenkin tarkkuutta. Ormion paras tuntomerkki on verson kiemurainen kärki. 

– Enhän minä voinut kieltäytyä, kun Eija pyysi, Suomen sääksikannan seurantaa 55 vuoden ajan johtanut Pertti Saurola naurattaa Kukkia-seminaarin yleisöä.

Esityksensä ensimmäisessä kuvassa Saurola rengastaa poikasia Karvoluodon männyn latvassa. Sääksi rakensi pesän yhdeksän vuotta sitten. Siitä lähtien Kukkian suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Eija Gaily ja hänen sukunsa ovat käyttäneet saarimökkiä ainoastaan syksyisin, jottei pesintä häiriintyisi.