Kukkian vedet kertyvät yksityismetsistä

Raimo Virkkala esitteli viimevuotisessa Suvi-seminaarissa Suomen Ympäristökeskuksen tutkijoiden tekemää mallinnusta, jonka mukaan avohakkuiden lisääntyminen on tummentanut Kukkian vettä. Tämänvuotisessa Kukkia-seminaarissa Metsänhoitoyhdistys Roineen ja Aito Suvi ry:n metsäasiantuntijat Raine Sumioinen ja Ilkka Heinonen kertoivat, miten vesiensuojelu voidaan ottaa huomioon metsien käsittelyssä.

Kukkia on suurelta osin metsien ympäröimä. Se saa vetensä laajalta valuma-alueelta, joka ulottuu Laipan korpiin ja Kangasalan rajalle saakka. Etelä- ja länsirannoilla vesiä kertyy Hämeenlinnan ja Padasjoen puolelta. Suuri osa Kukkian vedestä tulee Kuohijärven ja Nerosjärven suunnalta. Niiden yläpuolella on Vesijako, josta osa vesistä ohjautuu Kymijoen suuntaan.

– Tälle alueelle mahtuu aika monta metsätilaa, Ilkka Heinonen sanoo.

Pälkäneellä metsistä peräti 80 prosenttia on yksityisomistuksessa.

– Omistajakuntaan mahtuu erilaisia ihmisiä ja erilaisia tarpeita. Osa haluaa hyödyntää metsiä taloudellisesti, osa nauttia niistä ulkoilumaastona tai suojella metsänsä.

Metsän käytöstä päättää metsänomistaja. Sitä ohjataan lainsäädännöllä, metsänhoitosuosituksilla ja sertifioinnilla, jossa on tarkat ohjeet metsän käsittelyyn.

– Mutta kun toimitaan toisen ihmisen maalla, kaikki suojelutoimet perustuvat vapaaehtoisuuteen.

Metsänomistaja saa lain puitteissa päättää, mitä ja miten hakataan.

Sertifiointi varmistaa kestävän metsänhoidon

Järviä rehevöittävästä ravinnekuormituksesta suuri osa kertyy pelloilta. Metsistä järviin päätyy vettä tummentavaa humusta.

– Humusta kulkeutuu metsistä järviin, vaikkei metsissä tehtäisi mitään, Ilkka Heinonen korostaa.

Humuskuormitusta on lisännyt metsien ja soiden ojitus.

– Se oli aikanaan tarpeen, jotta saatiin ihmisille ruokaa rahaa ja toimeentuloa.

Vesiensuojelu huomioidaan metsänhoidossa takavuosikymmeniä tarkemmin. Uudet käytännöt siirtyvät viiveellä käytäntöön ja tulokset näkyvät hitaasti, sillä metsäpalstalla käydään parinkymmenen vuoden välein.

Metsälaki antaa minimiraamit metsien käsittelylle. Sertifiointi varmistaa, että metsiä hoidetaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Suomen metsistä vain kaksi prosenttia on sertifioinnin ulkopuolella.

Sertifioiduissa metsissä huomioidaan vesiensuojelu muun muassa suojavyöhykkeiden avulla. Vesistöjen rannalle jätettävä suojavyöhyke on keskimäärin vähintään 10 metriä. Suojavyöhykkeeltä voidaan poimia yksittäisiä puita, mutta maanmuokkausta, lannoitusta tai kantojen korjuuta ei tehdä.

– Ojittaminen on loppunut. Vesitaloudeltaan luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisille soilla ei tehdä uudistusojituksia, vaan korkeintaan kunnostusojituksia. Puuntuotannon kannalta vähätuottoisia ojitettuja soita jätetään ennallistumaan, Ilkka Heinonen sanoo.

Kukkian ympärillä soita on vähän.

Metsissä hillitään virtausta ja eroosiota

Humuksen kulkeutumista vesien mukana voidaan estää kaivukatkoilla, pintavalutuskentillä, kosteikoilla, kaksitasouomilla ja laskeutusaltailla. Metsäelinympäristöjen ennallistamiseen voi hakea metsäkeskukselta Metka-luonnonhoidontukea. Tuki on sataprosenttista, ja metsäkeskus hoitaa hankkeet suunnittelusta alkaen avaimet käteen -periaatteella.

– Ongelmana vain on, että metsäkeskuksista saneerattiin kaikki suunnittelijat pihalle. Onneksi heistä monet tekevät työtä nyt yrittäjinä, ja myös metsänhoitoyhdistyksessä pohditaan suunnittelupalvelua, Ilkka Heinonen kertoo.

Perusratkaisuja metsän humuskuormituksen pienentämiseen ovat putki- tai pohjapadot, joiden avulla hillitään virtausta ja eroosiota. Lisäksi ojiin voidaan asettaa puunippuja. Ne hidastavat virtausta ja sitovat kiintoainesta.

– Puun pintaan muodostuu mikrobikanta, joka käyttää ravinteita, Raine Sumioinen kertoo.

Hän kiitteli Aito Suvi ry:tä, joka on aktivoinut kunnostustöissä tarvittavia ojitusosuuskuntia sekä metsänomistajia, jotka ovat lähteneet innolla mukaan.

– Byrokratian kanssa menee yllättävän kauan.

Kuusimetsä ei sovellu jatkuvaan kasvatukseen

Jussi Alanko puolusti keskustelussa jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen etuja.

– Puusto pitää vesitalouden kunnossa, eikä tarvita maanmuokkausta tai ojien kunnostuksia.

Metsäasiantuntijoiden mukaan jatkuva kasvatus soveltuu hyvin esimerkiksi rantametsiin, joissa on lehtipuuta. Kukkian ympäristön metsät ovat kuitenkin kuusivaltaisia. Kuusimetsissä tuuli, juurikääpä ja kirjanpainaja tekevät tuhoja poimintahakkuun jälkeen.

Keskustelussa kyseltiin myös, miten ja ketä sanktioidaan, jos metsänhoidossa rikotaan sertifikaatteja. Ilkka Heinonen vakuutti, ettei metsäkonekuski poikkea hakkuualueen ulkopuolelle, sillä gps-seuranta tallentaa kaikki liikkeet.

– Suojavyöhykkeeltä voi poimia puita. Mutta jos rikotaan maanpintaa, rikotaan lakia, Ilkka Heinonen sanoo.

Valmisteilla olevan ennallistamisdirektiivin vaikutuksia hän ei lähtenyt ennakoimaan.

– Ministeriö valmistelee kansallisia ohjeita, joissa linjataan, mitä ja kuka ennallistaa ja kenen rahalla. Siinäkin olennaista on, että kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.