Viljelijät ja ranta-asukkaat suunnittelevat vesienkunnostushankkeita Laskuojat kuntoon -kurssilla

paikkatieto
Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelman karttasovellus kokoaa vesien tilaan vaikuttavan tiedon. Sen avulla voi tarkastella esimerkiksi, miten suuri kiintoainekuorma syntyisi metsän hakkuusta ja maan muokkauksesta. Punaisella merkityiltä alueilla vuosikuorma on yli 800 kilogrammaa hehtaarilta.

Suvi-vesiensuojeluhankkeen Laskuojat kuntoon -kurssilla aloitti tiistaina 18 viljelijää ja ranta-asukasta. He suunnittelevat ELY-keskuksen ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen asiantuntijoiden avustuksella omia vesienkunnostustoimia ja jalostavat niitä rahoitushakemuksiksi saakka.

Avausillassa perehdyttiin vesien historiaan ja vesienhoidon perusteisiin.

 

Vesien hyödyntämisestä vesien vaalimiseen

Suomi on tuhansien järvien maa reilut 10 000 vuotta sitten päättyneen jääkauden ansiosta. Jäiden sulaessa vesi kertyi kallio- ja maaperäpainanteisiin.

Järvet eivät ole ikuisia, sillä metsälammet soistuvat ja kasvavat vähitellen umpeen. Vuosisatojen varrella on tapahtunut myös äkillisiä mullistuksia. Esimerkiksi Pälkäneveden pinta oli vielä 1600-luvun alussa monta metriä nykyistä korkeammalla. Pinta putosi vuosina 1604 ja 1830, kun Kostianvirta puhkesi ja Kaivannon kanava petti. Paenneen veden alta paljastui viljelysmaata.

Ihminen on aina hyödyntänyt vesiä oman aikansa keinoin. Järvet ovat toimineet kulkureitteinä ja tarjonneet merkittävän osan ravinnosta. Ihmisen toiminta on näkynyt vesistöissä siitä alkaen, kun keskiajalla ryhdyttiin liottamaan pellavaa. Vesivoima valjastettiin myllyjen ja sahojen käyttövoimaksi, mutta samalla tukittiin vaelluskalojen kulkureitit.

Järviä kuivaamalla sekä koskia ja jokia perkaamalla saatiin lisää viljelysmaata. Valtio kannusti ojitukseen 1860-luvun nälkävuosien jälkeen. Sotien jälkeen ryhdyttiin ojittamaan ja metsittämään soita, koska sotakorvauksia maksava maa eli metsistään. Nälkävuosina ja sotien jälkeen ei tunnettu tai mietitty järviin päätyviä ravinteita.

Puolet maan soista ja suurin osa eteläisen Suomen soista on ojitettu. Osa ojituksista oli metsän kasvun kannalta hyödyttömiä, mutta ojat huuhtoivat järviin ravinteita ja kiintoainesta.

Väestönkasvu ja teollistuminen lisäsivät vesistöjen kuormitusta. Asutuksen ja teollisuuden jätevedet on käsitelty asianmukaisesti vasta 1970-luvulta alkaen.

 

Vesien kunnostus etenee laskuoja kerrallaan

Kymmenen vuotta sitten uudistettu vesilaki ei käsittele vesiä enää yksinomaan talousresurssina, vaan huomioi myös virkistysarvot. Vesien hoito jakautuu monille toimijoille: ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön lisäksi omia ohjelmiaan ja suunnitelmiaan laativat Suomen ympäristökeskus, ELY-keskus, kunta, viljelijöiden ja metsänomistajien asiantuntijaorganisaatiot ProAgria ja Metsäkeskus sekä kalatalouskeskukset ja kalatalousalueet. Lisäksi vesienhoidon parissa toimivat MTK:n ja metsänhoitoyhdistyksen paikallisjärjestöt, vesialueet omistavat osakaskunnat, vesiensuojeluyhdistykset, ojitusyhteisöt, kyläyhdistykset ja ranta-asukkaat.

Toimijoiden kirjo on aiheuttanut tiedon pirstoutumista. Pälkäneellä Suvi-vesiensuojeluhanke kokoaa tietoa Pälkäneen vesistä ja laatii vesienhoitosuunnitelman. Pirkanmaan ELY-keskus on vesienhoidon toimenpideohjelman yhteydessä kerännyt eri lähteistä löytyvän tiedon karttapohjalle. Sen avulla voi tarkastella, miten esimerkiksi maatalous tai hakkuut vaikuttavat oman järven tilaan.

Ohjelmien, suunnitelmien ja hankkeiden vastuulla ei välttämättä ole niiden toteuttaminen, vaan vesiensuojelutoimet etenevät sitä mukaa, kun laskuojien varsilla ja umpeen kasvavilla rannoilla tartutaan toimeen.

Suvi-vesiensuojeluhanke auttaa vesien kunnostajia suunnittelussa ja rahoituskanavien etsimisessä. Syyskuun alussa käynnistyneellä Laskuojat kuntoon -kurssilla 18 viljelijää ja ranta-asukasta suunnittelee oman rannan tai järven kunnostamista.

Vesien nuhraantumisesta huolestuneet ranta-asukkaat ja suojeluyhdistysten edustajat suunnittelevat muun muassa umpeen kasvavien lahtien niittoa, joka kohentaisi sekä veden tilaa että rannan virkistyskäyttöä. Lisäksi selvitetään, voitaisiinko laskuojien varsille rakentaa kosteikoita tai laskeutusaltaita, jotka vähentävät järveen päätyvien ravinteiden ja kiintoainesten määrää. Kehittämiskohteiden joukossa on myös pengertiellä tukittu salmi, jonka tilaa veden vaihtuminen kohentaisi.

Myös viljelijöillä on valmiita kunnostuskohteita. Veden vaivaamien peltojen ojituksesta hyötyisivät sekä viljelysmaat että vedet, kun ravinteet pysyisivät kasvien käytössä. Pellon kunnostuksen yhteydessä isännät suunnittelevat laskuojien varrelle kosteikoita.

 

Suunnitelmat rahoitushakemuksiksi

Suvi-vesiensuojeluhanke järjestää Laskuojat kuntoon -kurssin yhteistyössä Valkeakoski-opiston kanssa. Kurssin opettajina toimivat hankkeen vetäjä Marja-Liisa Suomalaisen lisäksi ELY-keskuksen ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen asiantuntijat.

Kurssin aikana kuullaan myös kokemuksia toteutuneista kunnostushankkeista. Veikko Hoppula esittelee Pitkäjärven suojeluyhdistyksen toimintaa, Jarmo Oesch Rautajärvelle rakennettavaa kosteikkoa ja Pasi Mattila tilojen yhteishanketta, jolla kohennettiin peltojen ja vesistön tilaa.

Kurssin avausillassa tutustuttiin paikkatietoaineistoihin, jotka kokoavat kartalle tietoa vesien tilasta ja kuormituksesta. ELY-keskuksen palvelua hyödynnetään omia kunnostuskohteita suunniteltaessa.

 

Vesienhoidon ohjelmia

 

Liite Size
Laskuojat kuntoon 7.9.2021.pdf 3.6 MB
Tagit