Leväkukinnat heikentävät Pälkäneveden vedenlaatua
46,4 neliökilometrin kokoinen Pälkänevesi saa vetensä 358 neliökilometrin valuma-alueelta, josta yli puolet on metsää. Peltomaata on reilut 10 prosenttia ja ojitettuja soita 5 %.
Järven yleistiedot
Vähähumuksinen ja kirkas Pälkänevesi jakaantuu kahteen järvialtaaseen. Pinta-alaltaan 30,4 km2 kokoinen läntinen järviallas kuuluu Pälkäneveden alueeseen (35.714) ja koostuu Kukkolanselästä, Kelppiänselästä ja Tyrynselästä. Itäinen allas, Jouttesselkä on 16,18 km2 ja kuuluu Jouttesselän alueeseen (35.715).
Pälkänevedestä vedet laskevat Mallasveteen ja Valkeakosken kautta Vanajaveden Kärjenniemenselkään sekä edelleen Vanajaveden-Pyhäjärven reittiä eteenpäin.
Läntisen altaan pinta-ala on 30,4 km2 ja Jouttesselän 16 km2. Kokonaisrantaviivan pituus on 137,7 km ja järvessä on 271 saarta, joiden yhteispinta-ala on 2,37 km2 ja ovat kaikki alle yhden km2 kokoisia. Pälkänevesi on verraten syvä järvi: keskisyvyys on 7,6 m ja suurin syvyys 43,9 m.
Pälkäneveden pinta-ala (yht. 46,4 km2) on suuri suhteutettuna ympäröivän valuma-alueen pinta-alaan (358 km2). Yli puolet maa-alasta on metsää ja vesistöjen osuus on kohtalaisen suuri, noin viidennes valuma-alueesta. Peltomaata on reilu kymmenes. Soita on vähän, vain n. 5 % ja ne on lähes poikkeuksetta ojitettu.
Pälkäneveden Jouttesselän vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti. Aitoon ja Sappeen puhdistamoiden jätevesiä ei enää lasketa järveen, mutta velvoitetarkkailu niiden jäljiltä jatkuu.
Järven vedenlaatu
Pälkänevesi kuuluu tyypiltään pieniin ja keskikokoisiin vähähumuksisiin järviin. Se on karu järvi, jonka vesi on väritöntä ja kirkasta. Siksi näkösyvyys on suuri: talvella yleensä yli 4 m, kesällä yli 2 m. Vaikka Pälkänevesi on syvä järvi, kolmannes sen pinta-alasta on 2 m tai sitä matalampi.
Pohjoisesta Jouttesselkään laskevan Arajärven reitin vaikutus lisää ajoittain pintaveden humusleimaa etenkin talvina, jolloin valumat ovat normaalia suurempia. Kesäisin vedenväri on pysynyt 1960-luvulta näihin päiviin selvästi kirkasvetisen, vähähumuksisen järviveden tasolla.
Veteen liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on järvivesien normaalilla tasolla. Happamuustaso on normaali, sillä veden pH on lähellä neutraalia. Kesäaikaan veden pH kohoaa lievästi emäksiseksi levätuotannon seurauksena. Pälkäneveden pH-tasossa on vuosikymmenten mittaan ollut kohoava suuntaus.
Pälkäneveden rehevyystaso on säilynyt melko alhaisena. Vesienhoidon kolmannelle suunnittelukaudelle (2022–2027) Pälkäneveden ekologinen tila on määritelty hyväksi.
Talvisin fosforipitoisuudet ovat pysyneet pääosin karulle vedelle ominaisella tasolla. Kesäisin fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet karujen vesien ja lievästi rehevien vesien tasolla.
Planktonlevien määrää kuvaava klorofyllipitoisuus on ollut karuille vesille ominainen. Ajoittain syanobakteerit eli sinilevät kuitenkin runsastuvat. Pintaan noustessaan ja rannoille ajautuneena ne ovat aiheuttaneet silminnähden havaittavia leväkukintoja. Monet sinilevälajit kykenevät hyödyntämään pohjanläheisen veden ja sedimentin ravinnevarastoja ja siten kasvattamaan biomassaansa. Ilmiötä havaitaan etenkin niukkaravinteisissa, kirkkaissa järvissä, missä valoa pääsee tunkeutumaan syvälle. Sinilevät hyötyvät myös ilmastonmuutoksen myötä kohoavista lämpötiloista.
Talvisin Pälkäneveden happitilanne vaihtelee erinomaisesta tyydyttävään. Talviaikaiseen happitilanteen kehittymiseen vaikuttavat sää- ja valumaolosuhteet. Järvien happitalouden kannalta hankalina talvina happi kuluu syvännealueiden pohjan läheisestä vesikerroksesta vähiin.
Kesäisin happitilanteeseen vaikuttaa lämpötilakerrosteisuuden vakaus sekä muodostumisajankohta. Pohjan läheinen vesikerros muodostuu varsin säännöllisesti vähähappiseksi, mikä voi aiheuttaa vähäistä sisäistä kuormitusta.
Soveltuvuus virkistyskäyttöön
Pälkänevesi soveltuu virkistyskäyttöön erittäin hyvin. Vesi on väritöntä, vähähumuksista ja siten kirkasta. Vedenlaadun heikentää erinomaisesta tasosta ajoittaiset leväkukinnat, etenkin sinilevien ajoittainen runsas esiintyminen.
Tutkimustulokset
Kaaviot alla: kokonaisfosforin ja -typen sekä levämäärää ilmentävän klorofylli a -pigmentin pitoisuudet ja pH pintavedessä Pälkäneveden Jouttesselän neljässä havaintopisteessä (Kalasaari, Kylänniemi, Suullissaari ja Tepunniemi) talvi- ja kesäkerrostuneisuuskausien lopulla vuosien 1962 ja 2021 välisenä ajanjaksona. Pienten ja keskikokoisten vähähumuksisten järvien ekologisen tilan luokittelun raja-arvot näkyvät katkoviivoina ravinne- ja klorofyllipitoisuuksia esittävissä kuvissa (E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä ja V = välttävä).
