Vedenkorkeus

Marraskuun lopun pakkaset tuovat järviin jääkannen. Sateisen syksyn jäljiltä vedenpinta on reilut parikymmentä senttimetriä normaalitalvia korkeammalla.

Tavallisesti järvien pinnat laskevat lokakuussa alimmilleen, kunnes nousevat hieman vuodenvaihteen jälkeen. Tänä syksynä vedenpinta nousi lokakuun alusta alkaen nopeasti. Pienillä järvillä saavutettiin lähes kevään tulvakorkeudet. Kukkialla ja Mallasvedelläkin pinnat nousivat kolmisenkymmentä senttimetriä.

Nousu taittui marraskuun puolivälissä. Pinnat jäävät noin nykytasolleen, kun järvet jäätyvät.

Järvien pinnat ovat sateisen syksyn jäljiltä poikkeuksellisen korkealla. Pienillä järvillä ollaan kevättulvakorkeuksissa ja suurilla järvillä lähestytään niitä.

Mallasveden ja Pälkäneveden pinta on 40 senttimetriä korkeammalla kuin vuosi sitten ja 30 senttimetriä korkeammalla kuin marraskuun puolivälissä keskimäärin. Myös Kukkia on parikymmentä senttimetriä ajankohdan keskivertolukemia korkeammalla. Sateita on tullut niin runsaasti, että pintojen ennustetaan nousevan parin viikon aikana vielä reilut kymmenen senttimetriä.

Syksyn runsaat sateet ovat nostaneet pienten järvien pinnat lähes kevään tulvakorkeuksiin. Myös suurissa järvissä pinnankorkeus jatkaa nousuaan.

Kukkian ja Mallasveden pinnat ovat nousseet syyskuusta noin kymmenellä senttimetrillä, vaikka yleensä ne laskevat lokakuun lopulle saakka. Vettä on tullut niin paljon, että Kukkian pinnan ennustetaan nousevan vielä muutamalla sentillä ja Mallasveden pinnan lähes kymmenellä sentillä. Marraskuun alussa pintojen ennakoidaan olevan jopa 30 senttimetriä ajankohdan keskiarvolukemia korkeammalla.

Pälkäneen järvien pinnankorkeudet palautuivat syyskuussa ajankohdan keskiarvolukemiin.

Pinnankorkeus laski heinäkuussa tavallista alemmas. Heinäkuun lopun sateet pysäyttivät pinnanlaskun, mutta elokuussa se jatkui. Elokuun lopussa pinnankorkeus nousi muutamalla sentillä, ja on pysynyt sen jälkeen lähes kuukauden ennallaan.

Sateiden ansiosta pintojen ennustetaan pysyvän keskiarvolukemissa, kunnes ne kääntyvät nousuun marraskuussa.

Alkuviikon runsaista lumisateista kertyi paksu eristävä kerros, joka hidastaa jäiden vahvistumista. Suurten järvien selät eivät ole ehtineet jäätyä kunnolla, ja sen vuoksi jäillä liikkuminen ei ole vielä turvallista.

Järvien pinnat ovat 20–30 senttimetriä tavanomaista matalammalla. Pinnat pysyvät kevääseen saakka poikkeuksellisen alhaalla ilman runsaita vesisateita ja lumien sulamista.

Sydän-Hämeen järvet ovat jäätymässä poikkeuksellisen matalalle.

Kukkian vedenkorkeus kääntyy tavallisesti nousuun lokakuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se jatkaa laskuaan vielä marraskuun lopussa. Pinta on parikymmentä senttimetriä tavallista alempana ja edelleen laskussa. Mikäli runsaat sateet eivät nosta pintaa ennen talvea, vedenkorkeus voi pysyä kevääseen saakka poikkeuksellisen matalalla.

Mallasvedellä pinnanlasku pysähtyi lokakuun alussa, kun se saavutti tason, joka mahdollistaa juoksutuksen pienentämisen Valkeakoskella.

Lukemattomilla järvillä ollaan tyytymättömiä vedenkorkeuteen, kun loppukesän parhaaseen loma-aikaan rannat pakenevat ja laiturit makaavat pohjassa. Kukkialla suojeluyhdistys teetti asiantuntijalla kunnostussuunnitelman, jolla alinta vedenkorkeutta nostettaisiin muuttamatta keskivedenkorkeutta. Jos keskivedenpintaan ei puututa, hanke ei välttämättä vaadi vesilupaa.

Vähäsateinen syksy on laskenut järvien pinnat tavanomaista alemmas.

Pinnankorkeuksien vaihtelu on tänä vuonna poikkeuksellisen rajua. Runsaslumisen talven ja myöhäisen kevään vuoksi pinnat nousivat yli puoli metriä huhtikuun aikana. Toukokuun puolivälissä oltiin 2000-luvun ennätyskorkeuksissa.

Alkukesästä pinnat olivat kolmisenkymmentä senttiä tavanomaista korkeammalla, ja keskiarvokäyrä tavoitettiin vasta syyskuun lopulla.

Nopeasti nousseet vedenpinnat ovat tuoneet yllätyksiä ranta-asukkaille. Järvenseliltä on etsitty karanneita laitureita ja veneitä, kun rannat ovat vapautuneet jäistä.

Järvien pinnat ovat nousseet poikkeuksellisen nopeasti, koska talvi oli runsasluminen ja kevät myöhäinen. Huhti- ja toukokuun sää on kuitenkin ollut poutainen, eivätkä sateet ole tuoneet lisää vettä sulamisvesistä tulviviin ojiin. Osa talven aikana kertyneestä vedestä on haihtunut ilmaan ja tulvat ovat jäämässä alkukevään ennusteita lievemmiksi.