Kalatalousalue tutustui kunnostettuun Kalalähteenojaan – vesiensuojelu on myös kalastonhoitoa

kalatalousalue
Varapuheenjohtaja Thomas Penttilä (keskellä) esittelee kunnostettua Kalalähteenojaa Pälkäneen kalatalousalueen hallitukselle.

Vesien- ja kalastonhoito alkaa rannoilta, josta järvi kerää vetensä, mutta myös rehevöittävät ravinteet. Siksi Pälkäneen kalatalousalueen hallitus on jalkautunut Aitoon ja Vuolijoen välissä sijaitsevalle Pitkäjärvelle tutustumaan loppuvuodesta valmistuneeseen kunnostuskohteeseen.

Pitkäjärven suurimman laskuojan Kalalähteenojan varressa levittäytyvä pelto oli vielä sata vuotta sitten suota. Viljelyn ja savetuksen ansiosta se on muuttunut multamaaksi.

– Vanhoista montuista laskin, että vaari on sata vuotta sitten kaivanut käsin reilut 500 kuutiota savea, jolla maata parannettiin, vierailua isännöivä maanomistaja Reijo Hoppula kertoo vieraille.

Pelto soveltui erinomaisesti perunanviljelyyn, johon Hoppula aikanaan erikoistui. Multavassa maassa kasvoi siemenperunaa, kunnes ikä pakotti luopumaan viljelystä. Viimeiset 15 vuotta vuokralainen on pitänyt pellot pääosin rehunurmella. Monena vuonna osa sadosta on jäänyt korjaamatta, sillä koneilla ei ollut asiaa märille pelloille.

– Maa on tiivistynyt syvemmältä kyntökerroksen alta, kun koneet ovat muuttuneet isommiksi ja raskaammiksi.

Tiivistymistäkin suurempi ongelma on se, että ennestään pieni kuivavara kutistui olemattomiin. Pellon poikki virtaava oja pääsi tulvimaan pellon alaville osille.

Reijo Hoppula
– Ravinteet pysyvät kasvien käytössä, kun pelto on kunnossa ja tuottaa hyvää satoa. Märkyyden vaivaamilta pelloilta huuhtoutumat saattavat olla merkittävät ja sadot heikkoja, Reijo Hoppula kiitelee kunnostusta, josta hyötyy sekä pelto että järvi.

Ravinnesieppari täydentää kunnostuksen

Viime keväänä ja syksynä Kalalähteenojan pelloille ei ollut asiaa edes pitkävartisilla saappailla. Nyt pärjäisi vaikka pyhäkengillä.

– Ojan vesi laski 70 senttimetriä, kun laskuoja kunnostettiin, Pälkäneen kalatalousalueen varapuheenjohtaja Thomas Penttilä esittelee.

Pahin tulva-aika on jo ohi, ja vesi lipuu kunnostetussa pelto-ojassa. Sen rinnalle on muotoiltu tulvakynnys, joka tuo lisää tilavuutta ja varmistaa, ettei vesi nouse pelloille huuhtomaan arvokkaita ravinteita. Kaksitasouomaan muodostuva kasvillisuus pidättelee myös veden mukaan kuljettamaa kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kunnostuksesta hyötyy sekä viljelijä että järvi: ravinteet pysyvät pellolla kasvien käytössä, eivätkä rehevöitä järveä.

kaksitasouoma
Kaksitasouoma lisää ojan tilavuutta ja varmistaa, ettei vesi pääse nousemaan pelloille. Tulvakynnykselle muodostuva kasvillisuus pidättelee kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita.

Kierros jatkuu metsän laitaan. Ojaan kaivetussa altaassa on betonirenkaita, jotka pitävät kuusenrankanippuja pinnan alla.

– Rankojen pinnalle muodostuva eliöstö käyttää veden ravinteita, Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen pitkäaikainen puuhamies ja kunniapuheenjohtaja Veikko Hoppula esittelee ravinnesiepparia.

ravinnesieppari
Altaaseen upotettujen kuusenrankojen pintaan muodostuva eliöstö käyttää veden ravinteita.

Metsäoja virtaa syvällä kuusikkoisessa rinteessä. Pari sataa metriä ylempänä vastaan tulee ensimmäinen kolmesta pohjapadosta.

Vesi soljuu kivillä päällystetyn kynnyksen yli. Virtausta ja eroosiota hidastavalla pohjapadolla hillitään Kalalähteenojan juurisyytä: vesi kuljettaa mukanaan hienoa maa-ainesta, joka tukkii pelto- ja salaojat ja pahentaa viljelysmaiden vettymisongelmaa.

– Olemme yrittäneet hillitä virtausta portailla. Aikaisemmat puupadot ovat pidätelleet maa-ainesta muutaman vuoden, kunnes vesi on löytänyt uuden reitin, Reijo Hoppula kertoo.

pohjakynnys
Metsäojaan rakennetut pohjakynnykset hillitsevät virtausta ja eroosiota.

Kunnostus alkaa näkyä järvessä

Viime syksynä valmistunut Kalalähteenojan kunnostus oli ensimmäinen Aito Suvi ry:n toteuttama kunnostuskohde. Tänä ja ensi vuonna kosteikoita, kaksitasouomia ja pohjapatoja toteutetaan kuudessa kohteessa. Niiden avulla vähennetään Kukkiaa ja Pälkänevettä rehevöittävää ravinnekuormitusta ja parannetaan vesien vaivaamia peltoja.

Pitkäjärvellä rehevöitymiskehitys on näkynyt rajummin kuin suurilla järvillä.

– 1950-luvulla vesi oli kirkasta. Järvellä kelpasi uida, soutaa ja vetää uistinta. Vesikasvillisuutta oli vain rannoilla, Veikko Hoppula muistelee.

1990-luvulla ranta-asukkaat havahtuivat, kun matalan järven selätkin olivat kasvamassa umpeen. Vuonna 2011 perustettu kunnostusyhdistys ryhtyi jarruttamaan rehevöitymiskehitystä. Säännöllisten niittojen tulokset alkavat näkyä.

– Järvellä voi taas soutaa ja vetää uistinta.

Alkuun niitot teetettiin yrittäjällä, mutta pian Veikko Hoppula hankki oman niittolaitteen ja Reijo Hoppula viritteli traktoriinsa välineet, jolla niitetty massa saatiin ylös järvestä.

– Työ ei olisi onnistunut pienen yhdistyksen jäsenmaksutuloilla, Veikko Hoppula kiittelee Aitoon kalastuskuntaa, joka avusti työtä vesijättömaiden lunastusvaroilla.

Vesienhoitoa tukenut ELY-keskus ja opinnäytetyönä teetetty kunnostussuunnitelma kannustivat kääntämään katseet valuma-alueelle, josta järveä rehevöittävät ravinteet kertyvät. Yhdistys talkoili Lemperinojan varteen laskeutusaltaan. Siellä törmättiin samaan ongelmaan kuin Kalalähteenojalla.

Allas täyttyi muutamassa vuodessa hienosta maa-aineksesta, jota metsäoja tuo mukanaan.

– Altaasta kaivettiin yli 60 kuutiota maata, kun sitä paranneltiin kolmen vuoden jälkeen, Veikko Hoppula kertoo.

kalatalalue
Veikko ja Reijo Hoppula esittelevät Kalalähteenojan kunnostusta Pälkäneen kalatalousalueen hallituksen puheenjohtaja Hannu Wirolalle (vasemmalla) ja varapuheenjohtaja Thomas Penttilälle.

Alkulähteillä entinen kaatopaikka

Kalalähteenoja on huolettanut Pitkäjärven ranta-asukkaita viimeistään vuoden 1977 helluntaista alkaen. Silloin ojan täydeltä tulvi sankkaa sinistä ja punaista vettä. Ojan alkulähteillä sijaitsi Luopioisten kaatopaikka, jonka viereiseen altaaseen oli alettu kipata myös Aitoon kangaspainojen värilietettä. Keväällä 1977 altaan penkat pettivät ja väriliete pääsi purkautumaan ojaan.

Kunnostusyhdistys on pitkään miettinyt, miten virtausta voitaisiin hidastaa sekä vähentää hienon hiekan ja sen mukanaan kuljettamien ravinteiden määrää.

– Kunnostaminen ei kuitenkaan ole helppoa tai halpaa, Veikko Hoppula kiittelee hankkeen toteuttanutta Aito Suvi ry:tä.

ELY-rahoituksen hakeminen edellytti suunnitelmaa, joka teetettiin Leader-rahoituksella. Kunnostusyhdistyksen omarahoitusosuutta pienensivät Luopioisten Säästöpankkisäätiön avustus ja talkootyö.

Työt teetettiin Pauli Sjöstedtillä. Valmista tuli loppuvuodesta, vaikka sateinen syksy viivytti ja vaikeutti töitä.

Alkukesästä pelloille kylvetään tattaria. Ennen sitä kaivumailla parannellaan alavia pelto-osuuksia ja työn aikana liikkeelle lähteneet maat puhdistetaan ojasta.

kalatalaue
Veikko ja Reijo Hoppula esittelevät Pälkäneen kalatalousalueen hallitukselle kunnostettua Kalalähteenojaa.

Kunnostus parantaa pellon satoa ja arvoa

Kunnostustyöt eivät etene ilman maa- ja vesialueiden omistajia. Vesialueen omistajia edustava kalatalousalue on havahtunut siihen, että tärkeintä kalastonhoitoa on vesien hoito. Varoja suunnataan istutusten lisäksi myös kunnostustoimiin. Pälkäneen kalatalousalue on luvannut osallistua Aitoon Myllyojan kunnostukseen, jossa poistetaan vaelluskalaeste.

Reijo Hoppulalle oli itsestäänselvää, että hän on mukana hankkeessa, josta hyötyy sekä pelto että järvi.

– Viljelijä elää luonnon ehdoilla. Parhaat sadot saadaan, kun huolehditaan pellon kasvukunnosta. Sen yksi tärkeä tekijä on maan vesitalouden hoito, jonka perusedellytyksiä tällä hankkeella merkittävästi parannettiin. Satokasvusto pidättää parhaiten ravinteet pellossa. Märkyyden vaivaamilta pelloilta huuhtoutumat saattavat olla merkittävät ja sadot heikkoja.

Hoppula uhrasi Kalalähteenojan kunnostukseen kaistaleen ojan reunaa. Kaksitasouoma pienentää viljeltävää, muttei tukikelpoista peltoalaa. Kunnostuksen ansiosta loput maat saatiin kuntoon, mikä parantaa pellon tuottoa ja arvoa.

Kasvukunnosta huolehtiminen on Hoppulalle tuttua, sillä viljelyn ohessa hän toimi ensin Luopioisten maataloussihteerinä ja sitten maaseutukeskuksen piiriagrologina.

– Pälkäne tunnettiin perunapitäjänä, ja sain erityistehtäväkseni perunan viljelyneuvonnan. Pirkanmaalla oltiin edistyksellisiä, sillä tilojen kesken vertailtiin tuloksia ja jaettiin tietoa.

Työpäivät venähtivät pitkiksi, sillä reviiri oli laaja.

– Jos jostain Virroilta pääsi kotiin viideksi, pellolla ehti vain pyörähtää ennen kuin piti kiirehtiä kunnan kokoukseen, Luopioisten valtuustoa neljä kautta johtanut kunnallisneuvos sanoo.

Tagit