Pitkäjärven ravinnepitoisuudet ovat kasvussa
0,76 neliökilometrin kokoinen Pitkäjärvi saa vetensä 10,3 neliökilometrin valuma-alueelta, joka on pääosin metsäinen.
Järven yleistiedot
Pälkäneen Pitkäjärvi on nimensä mukaisesti pitkä ja kapea. Keskisyvyydeksi on arvioitu noin 1,5 m ja suurin syvyys on maallikkomittausten mukaan 5-7 m. Järven pinta-ala 0,76 km2 eli se on varsin pieni. Rantaviivan pituus on 8,7 km ja saaria on kaksi. Ranta-alueilla on kohtalaisesti loma-asutusta.
Valuma-alueen pinta-ala on 10,3 km2, joten järven pinta-ala on sitä ympäröivään valuma-alueeseen suhteutettuna melko pieni (7 %). Pitkäjärven valuma-alue on metsäinen ja maatalousalueita on vain kymmenes pinta-alasta.
Järven pohjoisosaan laskeva Lemperinoja kerää valumavesiä suurelta osin peltoalueilta. Kalalähteenoja laskee niinikään pohjoispäähän. Sen valuma-alueella on sijainnut yhdyskuntajätteen ja kangaspainovärijätteen kaatopaikka vuosina 1961-1995. Kalalähteenojan vedet valuvat Sammallahteen, joka on pieni erillinen allas ja jonka vedenlaatua on vaihtelevasti seurattu vuodesta 1977.
Pitkäjärven eteläpäässä sijaitsevasta luusuasta vedet valuvat Myllyojaa ja Vuolijokea pitkin Vuolijärveen ja sieltä Konaanjärven kautta Iso-Roineeseen, mistä vedet virtaavat kohti Kokemäenjokea.
Järven vedenlaatu
Pitkäjärvi on perustyypiltään matala humusjärvi. Vesienhoidon kolmannelle suunnittelukaudelle (2022–2027) järven ekologinen tila on määritelty hyväksi.
Ravinnepitoisuuksien perusteella Pitkäjärveä voidaan luonnehtia lievästi reheväksi. Typpipitoisuudet ovat ajan myötä vain lievästi kohonneet, mutta fosforipitoisuudet ovat kasvaneet selvemmin, etenkin kesällä, mikä viittaa lievään sisäiseen kuormitukseen. Toisinaan on havaittu jopa tyydyttävää vedenlaatua ilmentäviä fosforipitoisuuksia.
Kasviplanktonin määrää kuvaavaa klorofylli a -pigmentin pitoisuutta on alettu seurata vasta vuodesta 2016. Sen perusteella järven tila on hyvä, kun raja-arvoina käytetään matalille humusjärville asetettuja kriteereitä.
Loppukesän näkösyvyys on vaihdellut 1 m ja 2 m välillä, mikä on humusjärvelle varsin hyvä lukema. Pitkäjärven vesi on tummunut ja erityisen selkeää kehityskulku on ollut talvikerrostuneisuuskauden lopulla, jolloin viime vuosina on mitattu jo runsashumuksisuutta osoittavia vedenvärin lukemia (100-130 mg/l Pt).
Humuspitoisuuden kasvusta kertoo myös kohoava kemiallinen hapenkulutus. Ilmiötä tavataan kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla, missä humusjärvet tummuvat entisestään johtuen vähentyneestä happamasta laskeumasta. Sen vuoksi eloperäinen hiili (humus) esiintyy aiempaa enemmän liukoisessa muodossa ja voi siten herkemmin huuhtoutua valuma-alueelta vesistöihin. Pitkäjärven vedestäkin on koko havaintojakson ajan mitattu yhä korkeampia pH-arvoja.
Tummumista edistää lisäksi ilmastonmuutoksen kasvattama sadanta ja sen myötä lisääntyvä kuormitus, mitä voimistaa osaltaan maankäyttö, kuten metsäojitukset. Tummuminen muuttaa järven valaistusoloja, lämpötilakerrostuneisuutta, happitilannetta ja näiden kautta eliöiden välisiä vuorovaikutussuhteita.
Talvikerrostuneisuuskauden lopulla Pitkäjärven happitilanne on usein hyvin heikko Sammallahden pohjanläheisessä 2 m syvyydessä, missä liuenneen hapen pitoisuus on lähellä nollaa. 1 m syvyydessä on kuitenkin alhaisimmillaankin mitattu 3,5 mg/l, joten ainakaan toistaiseksi ei ole havaittu tilannetta, jossa koko vesimassa uhkaisi mennä hapettomaksi ja siten aiheuttaa esimerkiksi talvisen kalakuoleman.
Soveltuvuus virkistyskäyttöön
Pitkäjärvi soveltuu hyvin virkistyskäyttöön, joskin paikoin voimakas vesikasvillisuuden runsastuminen on aiheuttanut umpeenkasvua. Järvellä on havaittu runsaasti mm. vesiruttoa (Elodea canadensis), joka voi rehevissä järvissä kasvattaa suuria massoja ja jonka hävittäminen niittämällä on vaikeaa, koska se pystyy lisääntymään pienistäkin versonpätkistä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että rehevöityvissä/rehevissä järvissä uposlehtinen vesikasvillisuus voi tehokkaasti estää kasviplanktonin runsastumista. Kasvillisuuden voimallinen poisto voi pahimmillaan aiheuttaa leväkukinnon.
Tutkimustulokset
Kaaviot alla: kokonaistypen ja -fosforin pitoisuuksien, vedenvärin ja kemiallisen hapenkulutuksen keskiarvo (±keskiarvon keskivirhe) Pitkäjärven pohjoisosassa sijaitsevan Sammallahden kahdessa havaintopisteessä vuodesta 1977 vuoteen 2021 talvi- ja kesäkerrostuneisuuskausien lopulla. R2-arvot osoittavat kuinka vahvasti muutokset ajan suhteen selittävät vedenlaadun muutoksia. Matalien humusjärvien ekologisen tilan luokittelun raja-arvot näkyvät katkoviivoina ravinnepitoisuutta esittävissä kuvissa (E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä ja V = välttävä).
