Ajankohtaista
Järvenpinnat ovat 70–80 senttimetriä kevättä matalammalla
Mallasveden ja Längelmäveden pinnat ovat kääntymässä nousuun. Mallasvedellä vedenkorkeus laski lokakuun toisella viikolla 83,64 metriin, mikä mahdollistaa juoksutuksen pienentämisen Valkeakoskella.
Vähäsateinen syksy on laskenut järvien pinnat tavanomaista alemmas.
Pinnankorkeuksien vaihtelu on tänä vuonna poikkeuksellisen rajua. Runsaslumisen talven ja myöhäisen kevään vuoksi pinnat nousivat yli puoli metriä huhtikuun aikana. Toukokuun puolivälissä oltiin 2000-luvun ennätyskorkeuksissa.
Alkukesästä pinnat olivat kolmisenkymmentä senttiä tavanomaista korkeammalla, ja keskiarvokäyrä tavoitettiin vasta syyskuun lopulla.
Vesienhoito edellyttää laajaa yhteistyötä, sillä yksittäinen kunnostustoimi ei korjaa mutkikkaita ja hankalia ongelmakokonaisuuksia
Mikko Ortamala kertoi Kotiranta kuntoon -kurssilla, miten eri intressit yhdistettiin onnistuneesti Loviisanjoen laajassa kunnostushankkeessa. Kuva: At the Edge of Shared Waters -video.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen suunnittelija Mikko Ortamala esitteli Kotiranta kuntoon -kurssilaisille keinoja, joilla voidaan vähentää järviin päätyviä ravinteita. Hän käytti esimerkkinä Suomen suurinta kokonaisvaltaista vesienhallintahanketta, jossa kunnostettiin Loviisanjokea ja sen sivu-uomaa Hardombäckenin valuma-aluetta.
Vähätuottoisista ranta- ja suometsistä voi saada Metso-korvauksen
Tomi Riihiranta esitteli Kotiranta kuntoon -kurssilaisille Metso-kohteitaan.
Luopioislainen Tomi Riihiranta tarjosi 11 vuotta sitten muutamaa metsäkohdetta Metso-ohjelmaan.
– Olin yhteydessä Metsäkeskukseen. Sieltä käytiin katsomassa, soveltuvatko kohteet ohjelmaan. Päätös ja korvaus tulivat aika pian, Riihiranta kertoo.
Hänen mielestään ohjelmasta on tehty metsänomistajalle helppo ja yksinkertainen.
– Jos metsästä löytyy sopiva luontokohde, riittää että on yhteydessä Metsäkeskukseen.
Pistekuormitus saatiin kuriin, mutta hajakuormitus rehevöittää vesiä
Pälkäneen järvistä on vuosikymmenten aikana otettu tuhansittain vesinäytteitä. Niiden perusteella nähdään esimerkiksi, miten järviä rehevöittävän ja sinileviä ruokkivan fosforin määrä on muuttunut.
Pälkäneen järvistä on otettu tuhansittain vesinäytteitä 1970-luvulta lähtien. Veden laadun lisäksi on seurattu muun muassa levän määrää.
Tarkimmin on tutkittu Pälkänevettä ja Kukkiaa, koska niihin laskettiin aiemmin jätevesiä. Ne ovat kirkasvetisiä ja karuja järviä, joiden rehevöitymiskehitykseen pitäisi puututtua ajoissa.
Lahden Vesijärvi on varoittava esimerkki rehevöitymisestä: silloin ollaan jo myöhässä, kun muutokset näkee silmin
Vesijärven fosforipitoisuus kääntyi laskuun, kun Lahteen valmistui uusi jätevedenpuhdistamo vuonna 1976. Sisäinen kuormitus vapautti kuitenkin edelleen ravinteita pohjasta. Sitä yritettiin turhaan pysäyttää pohjan hapetuksella. Tehokalastus käänsi uudelleen kasvussa olleet ravinnemäärät laskuun 1990-luvun alussa.
Maa- ja metsätalous, ojitus, turvetuotanto ja muu ihmistoiminta huuhtoo järviin humusta ja ravinteita. Järven ekosysteemi pystyy sopeutumaan ihmisen aiheuttamaan muutokseen määrättyyn pisteeseen saakka.
– Mutta kun maaginen kynnysarvo saavutetaan, ekosysteemin tila muuttuu täysin toisenlaiseksi, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Kirsi Kuoppamäki sanoo.
Rehevästä järvestä ei saa karua, mutta karu järvi muuttuu reheväksi, jos se saa liikaa ravinteita
Järvi saa vetensä ja ravinteensa sitä ympäröivältä valuma-alueelta. Tehokkainta vesiensuojelua on ravinteiden pidättäminen pelloissa ja metsissä. Järviin päätyvien ravinteiden määrää voidaan vähentää peltojen ja metsien suojakaistoilla- ja vyöhykkeillä, kosteikoilla, laskeutusaltailla ja pintavalutuskentillä. Kuvan lähde: vesi.fi/Mika Kautto
Joka toinen torstai-ilta järjestettävän Kotiranta kuntoon -kurssin alkajaisiksi vesienhoidon ylitarkastaja Salla Taskinen Pirkanmaan ELY-keskuksesta kertoi järvien ekosysteemistä ja ihmisen vaikutuksesta vesistöihin.
– Se missä järvi sijaitsee, määrittää, millainen vedenlaatu on ja asettaa reunaehdot sille, millaisia eliöitä järvessä voi elää, Salla Taskinen sanoo.
Vesi on yhteistä ja sitä hoidetaan yhdessä
Uudella Suvi-videolla muistutetaan, että puhtaat vedet nostavat rannan arvoa.
"Vesi on yhteistä, ja sitä hoidetaan yhdessä. Suvi-hanke tarjoaa Pälkäneen vesienhoitoon apua ja rahoitusta."
Videon kuvasi ja editoi Joonas Ennala. Kertojana toimii nuorten kesätiimin Erika Tuomi.
Kotiranta kuntoon -kurssi kertoo vesienhoidosta ja auttaa alkuun kunnostushankkeita
Kotiranta kuntoon -kurssilla vesienhoidosta ja kunnostushankkeista kertovat alan asiantuntijat.
Parikymmentä ranta-asukasta ja viljelijää opiskeli viime syksynä vesienkunnostusta Suvi-hankkeen ja Valkeakoski-opiston järjestämällä kurssilla. Opettajina toimineet asiantuntijat kehottivat suuntaamaan katseen kotilaituria ja -lahtea kauemmas, sillä järvi on valuma-alueensa näköinen. Kunnostuksessa kannattaa keskittyä peltoihin, metsiin ja soihin, joilta järvi saa vetensä ja ravinteensa.
Mitä on sinilevä?
Suvi-kesätiimin Erika Tuomi ja Hertta Raivio seuraavat heinäkuun ajan sinilevätilannetta Pälkäneen uimarannoilla.
Sinilevä on nimestään huolimatta vihreän värinen syanobakteeri, joka tarvitsee kasvaakseen valoa, lämpöä ja ravinteita. Sinilevä näkyy vedessä joko vihreinä lauttoina tai hippuina.
Sinileviä on erilaisia, ja vain osa niistä on myrkyllisiä. Levän myrkyllisyyttä on vaikea testata, joten kannattaa suhtautua varauksella jokaiseen sinilevään. Sinilevä on erityisen myrkyllistä sisäisesti nautittuna sekä löylyvetenä.